Mausteneilikka

Mausteneilikka Adobe Stock

Mausteneilikka

Mausteneilikan pienet kuivatut nuput kuuluvat harvoihin aromaattisiin mausteisiin, joita voidaan käyttää yhtä hyvin makeissa kuin suolaisissakin ruoissa.

Niitä käytetään hehkuviinissä ja punssissa, makeissa ruoissa, kekseissä ja kakuissa, mutta myös vuoissa, riistan kanssa, kastikkeissa sekä monenlaisissa makkaroissa. Mausteneilikan makea, mausteinen aromi ja lievä tulisuus antavat kreikkalaiselle stifadolle, intialaisille curryille ja saksalaisille lebkuchen-piparkakuille niiden ominaisen maun.
Alun perin mausteneilikkaa kasvoi vain Malukusaarilla, jotka kuuluvat nykyään Indonesiaan. Hollantilaisten valloittaessa saaret 1600-luvulla he ottivat haltuunsa myös mausteneilikan tuotannon. Itä-Intian kauppakomppania eli Vereenigde Oostindische Compagnie, joka oli niihin aikoihin mahtava kauppajärjestö, siirsi mausteneilikan kasvatuksen Ambonin saarelle ja kiskoi neilikkapuut juuriltaan kaikilta muilta saarilta. Kauppakomppania kasvatti ja myi mausteneilikkaa yksinoikeudella kaksi vuosisataa. Monopoli oli äärimmäisen tuottoisa.
Eteerisen öljyn osuus mausteneilikassa (Syzygium aromaticum) voi olla jopa 15 prosenttia, enemmän kuin missään muussa kuivamausteessa.
Nuput kerätään varovasti käsin ennen kuin ne aukeavat, keitetään vedessä ja kuivataan sen jälkeen auringossa tai avotulella. Mausteneilikan ominainen aromi on voimakkain nupuissa, pitkien varsien maku on pelkästään katkera.
Mausteneilikat ovat tavallisesti sentin tai parin mittaisia. Ne on hienonnettava vasta välittömästi ennen käyttöä, sillä eteeriset öljyt haihtuvat muuten nopeasti.
Hyvälaatuiset mausteneilikat kelluvat tai pysyvät pystyssä vedessä. Heikompilaatuiset uppoavat huonon öljypitoisuutensa johdosta pohjaan.
Jos mausteneilikoita säilytetään ilmatiiviissä astiassa kuivassa paikassa suojassa suoralta auringonvalolta, ne säilyvät vuosikausia menettämättä aromiaan.
Vanha kansa käytti mausteneilikkaa myös rohtona hammassärkyyn ja pahanhajuiseen hengitykseen.