Skrei

Skrei Norwegian Seafood Council (NSC)

Skrei

Sen kiinteää, vähärasvaista, valkoista lihaa on saatavana tuoreena vain tammikuun alusta huhtikuun loppuun. Tällöin norjalaiset kalastusalukset nimittäin lähtevät merelle Lofooteilta.

Turska (Gadus morhua) kuuluu Gadidae-heimoon ja saavuttaa sukukypsyyden 2–4 vuoden iässä. Mutta vain noin viiden vuoden ikäistä turskaa, joka on kalastettu talvella Norjan rannikolta, voidaan kutsua nimellä skrei. Nimi tulee Norjan kielen sanasta skride, joka tarkoittaa vaeltelua. Ja nämä kalat todellakin vaeltavat. Saapuessaan Lofootteja ympäröiviin vesiin Norjan luoteisrannikolla ne ovat juuri päättäneet noin 600 kilometrin mittaisen matkan. Ne matkaavat jäiseltä Barentsinmereltä Pohjoisen jäämeren reunamilla kutemaan Norjan rannikolle.

Skrein kalastuksessa käytetään erityisiä menetelmiä, ja tiettyjä kaloja ei saa pyytää. On tärkeää, että kalat ovat saavuttaneet sukukypsyyden. Tämä tarkoittaa sitä, että niiden on oltava noin viiden vuoden ikäisiä ja pituudeltaan 60–120 cm. Skreitä saa kalastaa vain pienillä kalastusveneillä ja troolareilla. Saalismääriä on rajoitettu, ja kalastus sallitaan ainoastaan pitkäsiimalla ja vavoilla. Kaikenlaisten verkkojen käyttö on kielletty.

Skreistä on lisäksi laskettava veret saalistuksen jälkeen ja kalat on pakattava kahdentoista tunnin sisällä ja kuljetettava jäissä 0–4 celsiusasteen lämpötilassa. Tarkastuksia suoritetaan useaan kertaan sekä merellä että käsittelylaitoksissa maalla. Kaikkeen tähän on hyvä syy. Alueen turskakanta romahti noin 20 vuotta sitten. Norjassa kehitettiin kestävyyteen tähtäävä lähestymistapa, jolla pyritään kannan nostamiseen uudelleen. Norja oli tässä uranuurtaja maailmassa, ja sen kehittämää lähestymistapaa käytetään nyt mallina ympäri maailmaa.

Korkealaatuisen Norjasta tulevan skrein tunnistaa laatumerkinnästä, jolla taataan sääntöjenmukaisuus. Skrei on maukasta kalaa niin haudutettuna, höyrytettynä kuin paistettunakin. Se säilyttää oman ainutlaatuisen makunsa mausteisetkin kastikkeet kumppaninaan. Maksaa, mätiä, kieltä ja poskia pidetään erityisenä herkkuna.

(Rainer Meier)