Avainasemassa

Amedeo Musto D’Amore on hampurilaisen Hotel Vier Jahreszeiten -hotellin päävastaanottovirkailija. Hän on työskennellyt hotellissa 40 vuotta ja on sinä aikana saanut monta erikoista pyyntöä.

Luksussviitin beigenvärisessä design-nojatuolissa istuu gladiaattori. Tämä gladiaattori ei kuitenkaan ole pukeutunut sandaaleihin, jalkapanssareihin ja kypärään kuten antiikin Rooman taistelijat. Hänen sotisopansa koostuu mustasta hännystakista, ruskettuneesta hipiästä ja kenen tahansa luottamuksen voittavasta lämpimästä hymystä. ”Gladiaattorit taistelivat areenalla kuolemaan asti. Minä huolehdin samalla tavalla siitä, että asiakkaani ovat tyytyväisiä”, sanoo mies, jonka nimi voisi olla suoraan Italiaan sijoittuvasta Hollywood-romanssista. Hän on Amedeo Musto D’Amore, hampurilaisen Hotel Vier Jahreszeiten -hotellin päävastaanottovirkailija. Miehen persoona ja charmi lyövät laudalta Robert De Niron karisman (”Olen italialainen, ehkä huomasitte sen aksentistani...”). D’Amoren roolia tässä perinteisessä viiden tähden hotellissa voisi verrata päärooliin menestyselokuvassa – vaikka se olisikin tavallista hillitympi. Vastaanottovirkailijan on pysyttävä taustalla ja oltava valmiina palvelemaan muita. D’Amoren pidättyvän ja huomiota herättämättömän käytöksen alla piilee kuitenkin vahva voitonhalu. Ehkä hänestä on siksi tullut niin merkittävä osa tätä hienoa luksushotellia.

Vastaanottovirkailijan työ on taidetta

Hän on työskennellyt täällä pidempään kuin kukaan hänen kollegoistaan: 40 vuotta. ”Minut löydettiin”, D’Amore sanoo muistellen ilmeisen ylpeänä hetkeä, jolloin luksushotellin entinen johtaja pyysi miestä tulemaan hänelle töihin. Tämä tapahtui kesällä 1976. Johtaja yöpyi hotellissa Sisilian Taorminassa, jossa D’Amore tuolloin työskenteli. D’Amore hyväksyi tarjouksen – ja ihastui nopeasti 120-vuotiaaseen hotelliin, kaupunkiin ja hampurilaiseen nuoreen naiseen.

Istuudu hotellin aulan silkkipäällysteiselle sohvalle ja seuraa D’Amorea tämän puhuessa puhelimessa ja kätellessä vieraita. Hetken kuluttua huomaat, ettei kyse ole pelkästä asiakaspalvelusta – tälle miehelle vastaanottovirkailijan työ on taidetta. Hän on aina ymmärtäväinen ja huomaavainen: hotelliin astuva vieras tuntee D’Amoren olevan paikalla juuri häntä varten. D’Amoren kyky ymmärtää vieraan tunteet on mestarillinen: hän on ihmisluonnon tuntija, jolla on vuosien käytännön kokemus psykologiasta ja sosiaalitieteistä. ”Huomaan heti, jos joku on ostanut puvun leikkiäkseen maailmanmiestä. Tiedän myös, kun farkkuihin ja t-paitaan onkin sonnustautunut miljonääriliikemies.” Hotellivieraat uskovat hänelle kaikkein henkilökohtaisimmat ongelmansa: häntä on esimerkiksi pyydetty hankkimaan gynekologi varmistamaan raskaus. ”Vertaisin sitä ripittäytymiseen. Kuuntelen, mutten milloinkaan paljasta, mitä minulle on kerrottu.” Kaikki, mitä D’Amore on oppinut tärkeimpien asiakkaidensa mieltymyksistä on nyt siirretty 14 000 käsin kirjoitetulta kortistokortilta tietokoneelle, mutta tiedot ovat parhaassa turvassa D’Amoren muistissa. 

Kun D’Amore vaihtaa pellavatakkinsa ja aviator-aurinkolasinsa liituraitaan ja kravattiin vuoronsa aluksi, hän ei tiedä, mitä päivä tuo tullessaan. Juuri siksi hän pitää työstään. Lippujen hankkiminen loppuunmyytyyn ensi-iltaan, pöydän varaaminen täyteen varatusta ravintolasta ja kiinalaisten hotellivieraiden neuvominen lahjaostoksissa ovat kaikki osa päivittäistä työtä. Toisinaan hotelliin taas saapuu erikoisempia vieraita, kuten saudiarabialaisia prinssejä valtavine seurueineen. ”Toisin kuin eurooppalaiset hotellivieraat, he ovat tottuneet siihen, että asiat hoituvat käden käänteessä, joten on pidettävä pää kylmänä”, D’Amore kommentoi. Hän tietää, että kun vieraaksi tulee šeikki, matkalaukkuja on satoja ja mitä tahansa voi tapahtua. Voi olla, että D’Amoren on hankittava 80 holsteinlehmää ja lähetettävä ne Jeddaan. Kerran prinsessa pyysi yllättäen ponia. Kerran 1980-luvulla taas kokonainen sviitti oli muutettava keitaaksi. Hotellivieraiden lähdettyä tarpeettomaksi käynyt kumiviikuna löysi kodin D’Amoren Hampurin Bramfeld-alueella olevasta asunnosta. 

Hän on nähnyt maailmanluokan tähtien tulevan ja menevän Vier Jahrzeitenissa, mutta heistä on D’Amorelta turha kysyä. Hän vastaa kohteliaasti, muttei paljasta mitään. D’Amore on aina huolitellun näköinen hiuksien hopeisiin säikeisiin asti – ja arvoituksellisten vihjeiden mestari. Hän ei halua paljastaa myöskään ikäänsä.

D’Amorella on muistoja vaikka muille jakaa

Hän säilyttää suuressa kirjekuoressa lempimuistojaan niiltä ajoilta, kun kuuluisien hotellivieraiden nimikirjoitusten kerääminen oli vielä sopivaa vastaanottovirkailijalle. Hän kaataa muina miehinä kirjekuoren sisällön edessämme olevalle lasipöydälle. Pöydällä seisovan huonepalvelua mainostavan esitteen viereen levittyy kasa vaakunoilla ja sineteillä varustettuja kirjekuoria, käsintehdystä paperista valmistettuja kortteja ja mustavalkoisia kuvia, joissa on tähtien nimikirjoituksia. ”Ystäväni Peter Ustinov, hieno mies; Heinz Rühmann, hyvä ystäväni; ja tässä ovat prinsessa Dianan vanhemmat: he ovat tavattoman mukavia ja maanläheisiä ihmisiä, he kutsuivat minut Englantiin...” D’Amorella on muistoja vaikka muille jakaa, eikä hän kyllästy jakamaan niitä.

Kun puheeksi tulee tietty episodi, jolloin jälkiruoka lensi ja Mick Jagger päätti roikkua kristallikruunusta, D’Amore kommentoi sanomalla: ”Kaikkien on osattava käyttäytyä. Tarzanin leikkiminen menee liian pitkälle.” Jos The Rolling Stones kysyy, hotelli on täyteen varattu 365 päivänä vuodessa. Toisaalta Sophia Loren saa poikkeuksetta kuninkaallisen kohtelun. Siitä lähtien, kun Loren pyysi sviittiinsä keittiötä, jotta hän voisi laittaa spagettia aviomiehelleen Carlo Pontille, mikään ei enää yllätä D’Amorea. Vaikka hän yllättyisikin, hänen ilmeensäkään ei värähdä.

Joissakin D’Amoren kertomuksissa on aavistus nostalgiaa: ”Tämän päivän hotellivierailla on niin vähän aikaa: kaiken pitää tapahtua heti. Siitä puuttuu inhimillistä lämpöä.” Hän lisää kuitenkin hymyillen: ”Asiakkailla on yhä hulluja pyyntöjä.” Amerikkalaiset liikemiehet haluavat aina syödä huoneessaan, kun sisäisen kellon mukaan on lounasaika – eli keskellä yötä. Venäläiset oligarkit haluavat lennättää naisystävän luokseen yksityiskoneella. D’Amore ei koskaan sano ei. Kun aasialaiset vieraat haluavat Hampurista päiväretkelle vuoristoon, hän ehdottaa vaihtoehtoa, joka ei vaadi matkustamista toiselle puolelle maata. ”Muuten todella pyrin toteuttamaan mahdottomiltakin tuntuvat toiveet.” Kuin todistaakseen tämän, hän vetää povitaskustaan esiin nahkakantisen muistikirjan. Kirja sisältää 40 vuoden sydämellisyyden ja luotettavuuden tulokset, jotka tulevat vuosien myötä yhä tärkeämmiksi hotellin vastaanottovirkailijalle: hänen kontaktiverkostonsa.

Nämä halutut avaimet avaavat ovia myös muille kuin D’Amorelle. D’Amoren rintapieltä koristavat ristissä olevat kultaiset avaimet ovat maailman parhaiden vastaanottovirkailijoiden Les Clefs d’Or -järjestön tunnusmerkki. Jäsenten keskinäinen tuki on osa ammattisääntöjä. ”Me emme toimi yksin. Kun jäsen pyytää apua, hän voi luottaa minuun. Se on kunnia-asia.” D’Amore turvautuu huippuhotelleissa työskentelevien kollegojen apuun esimerkiksi, jos hotellivieras yhtäkkiä muistaa sunnuntai-iltana, että hänen täytyy saada 300 ruusua toimitettua Kööpenhaminaan keskiyöksi. Kaikki kukkakaupat ovat kiinni. Joten D’Amore tekee yhteistyötä kollegojen kanssa niin, että kimppu toimitetaan moottoritiellä jossain Saksan ja Tanskan rajalla. Vaikka hän on valmis jakamaan paljon, tällä napolilaislähtöisellä vastaanottovirkailijalla on yksi numero, joka on kuninkaallisten, šeikkien ja huippukirurgien numeroita arvokkaampi: italialaisen elokuvamaailman diivan Gina Lollobrigidan matkapuhelinnumero.

Toimittaja: Lena Schindler
Kuvat: © Johannes Mink