Arjen supersankarit

Joillain on syntymästään lähtien supervoima: he kokevat maailmaan intensiivisemmin kuin muut. Ilmiötä, jossa ihmiset näkevät äänet väreinä, kutsutaan synestesiaksi.

Kun Anja Huwe huomaa kaipaavansa merta ja merenkulkijoita, aavaa ulappaa ja tuoreen kalan tuoksua, mihin hän matkustaa? Tietenkin New Yorkiin. ”Sitä New York on minulle: tuoretta kalaa. Kiiltävää, hopeaista, suomuista kalaa. Se tuoksuu merivedeltä, aamuauringolta, tuulelta, vanhalta katukivetykseltä ja jään rapinalta. Ja sen koostumus muistuttaa tuoretta osteria: tuoreen sushin hentoa makua, hummeri- ja taskurapunuudeleita.”  

Kuulostaako hiukan erilaiselta kuin viimeisin New Yorkin vierailusi? Se saattaa johtua siitä, että et ole Huwen tavoin synesteetikko. Tämä eloisa Hampurista kotoisin oleva nainen kuuluu noin neljään prosenttiin väestöstä, joka kokee maailman intensiivisemmin ja syvemmin kuin muut. Tämä johtuu eräänlaisesta sisäsyntyisestä supervoimasta. Synesteetikon aivoissa yhden aistinelimen kautta koettu ärsyke johtaa tahdosta riippumattomasti sellaisen toisen aistinelimen reaktioon, joka toimisi yleensä erikseen. Tämä aistien sekoittuminen voi johtaa siihen, että synesteetikko kokee äänet väreinä, näkee ruoat tiettyinä geometrisinä muotoina tai yhdistää paikat tiettyihin makuihin. New York voi siis yhdistyä tuoreeseen kalaan.

Anjan ei kuitenkaan tarvitse matkustaa New Yorkiin aistiärsykkeiden perässä: hänelle koko elämä on täynnä aistikokemuksia. ”Tiistait ja numero viisi ovat molemmat punaisia, samoin sana ’salaisuus’”, hän selittää. ”Elokuu on keltainen ja punainen. Kolmoset ovat sinisiä, samoin kuin maaliskuu ja torstait. Poikaystäväni tuoksuu vihreältä aivan kuin numero seitsemän ja perjantait. Lauantait ja sunnuntait vaihtelevat valkoisen ja keltaisen välillä samoin kuin numero 24. Parilliset luvut ovat yleensä lämpimiä värejä, parittomat taas ovat kylmiä”, selittää Hampurissa taiteilijana työskentelevä Huwe, aivan kuin kyseessä olisi maailman luonnollisin asia. Sitä se hänelle onkin. Anja Huwe, jonka monet musiikin ystävät tuntevat 1980-luvulla vaikuttaneen post-punk-yhtyeen, Xmal Deutschlandin, pääsolistina, on aina kokenut ärsykkeet näin. Kun jokin on itselle normaalia, on helppo olettaa, että muut kokevat sen samoin.  

Apua Simple Mindsilta

”Minulle on aina ollut vaikeaa muistaa asioita”, Huwe sanoo. ”Joten sanoin usein muille yhtyeen jäsenille, että meidän pitäisi soittaa se punainen kappale tai se sininen. Sitten he kysyivät minulta, mitä ihmettä tarkoitin. Heistä se, mitä sanoin, oli hölynpölyä.” Monta punaista ja sinistä harjoituskertaa myöhemmin Huwe sai apua odottamattomalta taholta: ”Siihen aikaan meillä oli sama edustaja kuin Simple Mindsilla. He olivat silloin huipulla, ja kerran joku sanoi minulle: ’Heidän kitaristillaan on sama kuin sinulla!’.” Huwe otti yhteyden Charlie Burchilliin ja huomasi ensi kertaa, että joku muu koki asiat samalla tavalla. Se oli vapauttava kokemus – ja sai hänet etsimään muita kaltaisiaan.

”Huomasin, että tämä ei olekaan niin erikoista, vaan itse asiassa aika yleistä”, Huwe sanoo. Viimeisimpien tutkimusten mukaan synestesian tyyppejä on jopa 80 erilaista, jotka kehittyvät lapsuuden aikana ja ovat luultavasti perinnöllisiä. Vaikka Huwe ei olekaan tietoinen, että hänen suvussaan olisi muita synesteetikkoja, hän ei ollut yllättynyt, kun hänen taiteilijaystävänsä kertoi hänelle, että synesteetikot ovat usein erittäin luovia. Kerrotaan esimerkiksi, että Franz Liszt (1811–1886) pyysi eräissä harjoituksissa orkesteria soittamaan ”hieman sinisemmin”. Jos Huwe olisi ollut Lisztin orkesterin jäsen, hän olisi ehkä säästynyt muutamalta väärinymmärrykseltä. 

Maalaus muutti kaiken

Mutta kuka tietää – ehkä hänestä ei olisi siinä tapauksessa koskaan tullut maalaustaiteilijaa. Värien kuuleminen oli itsessään erikoista, mutta kun Huwe alkoi siirtää värejä kankaalle, hän ymmärsi uudella tavalla, mitä on olla synesteetikko: ”Huomasin, että minun mielessäni musiikki ja värit liittyvät selkeästi toisiinsa. Tuntui siltä, kuin olisin löytänyt kielen, joka ilmaisi sisäistä ääntäni. Pystyin vihdoin kuvaamaan, mitä mielessäni tapahtui.” Huwen maalausten perusteella siellä käy aikamoinen tohina. Hehkuvat pisteet ja värikkäät pikselit yhdistyvät kiehtoviksi ja kaleidoskooppimaisiksi rakenteiksi. Niitä voi tulkita monimutkaisella tavalla, mutta se ei ole pakollista: ”Jokainen näkee, mitä haluaa nähdä. Mutta se, mitä maalaukset todella tarkoittavat on minun salaisuuteni”, Huwe sanoo hymyillen.

Ei ole salaisuus, että Huwe pitää ympyröistä: hänen maalauksensa koostuvat pelkästään erivärisistä ja -kokoisista pilkuista. ”Luonto, bakteerit ja sienet, taivas, maailmankaikkeus – kaikki muodostuu pilkuista”, hän lisää. ”Minulle kyse on äärettömyydestä, loputtomasta toistosta ja rauhastakin.” Voi olla jännittävää saada koko ajan voimakkaampia aistikokemuksia kuin useimmat muut, mutta synestesia voi olla myös rasittavaa. ”Sitä on valtavan herkkä – enkä tarkoita tätä myönteisessä mielessä. On tietoinen aivan kaikesta”, Huwe sanoo. ”Huomaan katselevani alas, näkeväni kaikki purukumin jämät kivetyksellä ja miettiväni, kuinka monta palaa niitä on. Tai jos menen Hampurissa rannalle: punaiset kivet ovat todella äänekkäitä. Näen jonkin asian, sitten toisen, sitten jotain muuta. Aivan kuin kahleet vetäisivät sinne tänne. Minun on löydettävä keino sulkea mieleni ärsykkeiltä tai minusta tulee todella hermostunut.” 

Järjestelmällinen kaaos

Onneksi Huwe löytää rauhan maalauksesta. Hän on luonut myös muita kiinnekohtia arkeensa: ”Järjestelen asioita jatkuvasti: siirrän tavaroita ja laitan ne paikoilleen tietyllä tavalla.” Tämä on suurimmaksi osaksi tiedostamatonta, kuten Huwe selittää viimeaikaisen esimerkin kautta: ”Minulla oli jonkin aikaa sitten vieras, joka katsoi yhtä seinällä olevaa maalaustani ja osoitti sitten edessään olevaa hedelmäkulhoa ja sanoi: ’Kulhon hedelmät ovat aivan samanväriset ja täysin samassa kohtaa!’.” Huwe pyrkii luomaan järjestystä aistikokemusten sekamelskasta huolimatta siitä, että hän on luonnostaan jokseenkin kaoottinen, minkä hän on täysin valmis myöntämään itse: ”Kaiken tämän kaaoksen ja epäjärjestyksen keskellä onnistun silti luomaan omanlaiseni järjestyksen.” Kuin supersankari, jonka on täytynyt oppia hallitsemaan voimiaan, Huwe voi nyt nauttia erityisominaisuuksistaan täysin siemauksin: ”Minusta on ihanaa tutkia asioita: Miten se toimii? Miltä se tuntuu? Mitä se maistuu? Oikeastaan leikin koko ajan.”

Toimittaja: Nico Cramer
Kuvat: © Katharina Werle, © Thordis Rueggeberg